teuvomoisa

Lestadiolaisuus muuttuu

  • Ihmisten leimaaminen eri liikkeisiin kuuluviksi voi olla uskontulkintaa.
    Ihmisten leimaaminen eri liikkeisiin kuuluviksi voi olla uskontulkintaa.

Kuka on lestadiolainen tai kuka on kuka voi sanoa itseään ylipäänsä kristityksi? Tarvitseeko kuulua johonkin kirkkoon? Voiko olla kristitty, jos sanoo, ettei allekirjoita kirkon uskontunnustuksia? Täytyykö kristityn pitää Raamattua erehtymättömänä Jumalan sanana? Pitääkö uskoa Jumalan ja Jeesuksen lisäksi myös saatanaan ja ikuiseen helvettiin?


 Yli 80 % italialaisista kuuluu ehkäisyn kieltävään roomalaiskatoliseen kirkkoon, silti maassa on Euroopan alhaisin syntyvyys. Voidaanko tästä päätellä, että hyvin pieni prosentti italialaisista on roomalaiskatolilaisia?

Mielipiteet vaihtelevat paljon, mutta yleensä ihminen itse määrittelee itsensä ja se hyväksytään. Ihmisiä voi siis pitää kristittynä sen perusteella mitä he itse sanovat.

Kaikilla lestadiolaisilla liikkeillä on katkeamaton historia Laestadiukseen, joten he voivat perustellusti sanoa olevansa lestadiolaisia. Lestadiolaisuus on elänyt voimakkaasti historian eri vaiheissa. Tämän johdosta hyvinkin eri tavalla uskovat voivat omasta mielestään olla lestadiolaisia ja pitää itseään lestadiolaisina.

Kysymys ei ole merkityksetön, koska se määrittää monia sosiaalisia suhteita. Monet kokevat, että puolison tai ystävän on oltava lestadiolainen, eivätkä siksi etsi ystävyyttä tai parisuhdetta muista. Lestadiolaisuudessa puhujat käyttävät merkittävää määrittelyvaltaa sen suhteen, ketkä ovat uskovaisia ja nämä määrittelyt rajaavat erilliset lestadiolaisryhmät.

Lestadiolainen kulttuuri vaikuttaa alitajunnassa kaikilla lestadiolaisissa ympyröissä kasvaneilla - halusi sitä sitten tai ei. On usein vaikea määrittää rajaa sen suhteen, ketä tulisi sanoa lestadiolaiseksi. Moni lestadiolaiseen liikkeeseen kuuluva voi sanoa olevansa lestadiolainen, vaikka ei usko kaikessa kuten oman herätysliikkeen johto opettaa.

Lestadiolaisidentiteetillä sekä yhteisöllinen että henkilökohtainen ulottuvuus. Lestadiolaisuudessa ja varsinkin vanhoillislestadiolaisuudessa on eksklusiivinen seurakuntaoppi, joka määrittelee, ketkä ovat "oikeita uskovaisia". Jokaisella vanhoillislestadiolaiselle on tärkeää tunne siitä, että he kuuluvat kyseiseen joukkoon. Seurakunnan tunnustus siitä, että ihminen on "Jumalan lapsi" (lestadiolainen) on ollut aina tärkeä ja keskeinen osa liikkeen opetusta. Jos joku heidän luottamansa henkilö kyseenalaistaa tämän uskomuksen, hän voi aiheuttaa kyseiselle lestadiolaiselle valtavaa ahdistusta ja kuolemanpelkoa. Kuolemanpelko voi tulla siitäkin, että määritellään liikkeen jäsenyys ja sitä kautta myös autuus niin ankarasta opista käsin, ettei sitä voi noudattaa.

Kuinka vanhoillisuuteen tai mihin tahansa yhteisöön sopeutuu, riippuu paljon siitä, kuinka hyvin yhteisön ja yksilön arvomaailmat kohtaavat ja kuinka paljon rakkautta ja hyväksyntää yksilö kokee yhteisön sisällä. Erilaisuuden hyväksyminen, moniarvoisuus, kyseenalaistaminen ja analyyttisyys eivät ole leimallista vanhoillislestadiolaiselle opetukselle. Niin sanottu etninen lestadiolaisuus on kuitenkin yleistynyt viime vuosien aikana. Etniset lestadiolaiset eivät allekirjoita useimpia vallankäytön välineitä mutta haluavat pitää kiinni sosiaalisesta viitekehyksestä ja nimenomaan sitoa sen lestadiolaisuuteen. Sosiaalinen viitekehys halutaan nähdä nimenomaan lestadiolaisuutena vaikka usko liikkeen opetukseen olisi mennyt. Luultavasti suurimalle osalle vanhoillislestadiolaisista liike onkin lähinnä sosiaalinen ympäristö. Kaikki vanhoillislestadiolaiset eivät ole edes kovin uskonnollisia.

Myös ihmisten sosiaalisella asemalla on merkitystä sen suhteen, kuinka tiukasti perinteisiä oppeja noudatetaan. Heikompiosaiset tarrautuvat oppiin tiukemmin osoittaakseen uskonsa. Korkeamman sosiaalisen statuksen henkilöt hyväksytään uskovaisiksi vähemmälläkin. Normaalille rehelliselle ihmiselle lestadiolaisuudessa vallitseva kaksinaismoralismi voi olla järkytys.

Joskus entiset lestadiolaiset saatetaan tuttavapiirissä edelleen lokeroida lestadiolaisiksi, eikä aina täysin syyttä. Vaikka itse usko karsiutuisi pois ja ajattelutapa muuttuisi radikaalisti niin kuitenkin väistämättä pienenä lapsena koetut asiat, opitut asenteet, tottumukset ja tavat voivat vaikuttaa ihmisessä läpi elämän, halusi tai ei.

Ne lestadiolaiset, jotka ovat miettineet uskonsa perusteita, ovat järjestään joko liikkeen laiteilla tai ulkona liikkeestä. Mitä enemmän ihminen on osa SRK-lestadiolaisuutta, sitä vähemmän häntä voi pitää persoonana, jolla on itsenäinen ja autonominen arvomaailma ja omatunto. Tällöin liikkeen ulkopuolisia ja entisiä lestadiolaisia vierastetaan. Heitä ei nähdä potentiaalisina puolisoina ja heitä kohtaan tunnetaan muutenkin arkuutta ottaa kontaktia.

Liikkeessä on erilaiset kriteerit autuudelle eri ihmisille ja ne ovat vaihdelleet myös eri aikoina. Joillain on ollut liikkeen sisällä sosiaalinen ympäristö, jossa mielipiteitä on voinut tuoda esiin vapaammin. Osa ex-lestadiolaisista on saattanut saada häädön liikkeestä ja tuomittu "helvetin matkalaiseksi" puolet pienemmästä synnistä. Sosiaalinen paine aiheuttaa myös kaksinaismoralismia, jolloin eri tilanteissa toimitaan eri säännöillä.

Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen kaltaisissa tiukoissa yhteisöissä ihmiset helposti ajautuvat kaksinaismoraaliin. Henkilökohtainen kokemus oikeasta ja väärästä on erilainen kuin ulkoinen toiminta. Jälkimmäinen noudattaa yhteisön tapoja, mutta se saattaa olla vain ulkokuorta. Ihmisten tapa määritellä itsensä ei välttämättä vastaa stereotypioita tai hengellisiä ihanteita. Esimerkiksi ateistilestadiolainen tunnustautuu lestadiolaiseksi, noudattaa päällisin puolin lestadiolaisia elämäntapoja mutta ei usko oppeihin.

Entiset lestadiolaiset leimataan usein katkeriksi ja vihamieliseksi, jos he esittävät kritiikkiä. On kuitenkin myös liikkeeseen kritiikittömästi suhtautuvia ex-lestadiolaisia, jotka suhtautuvat liberaaleihin lestadiolaisiin suorastaan vihamielisesti -"Et ole oikea vl, kun elät ja ajattelet noin". Muutenkin he voivat olla konservatiivisia ja ovat saattaneet liittyä lestadiolaisuuden jälkeen johonkin vielä tiukempaan hengelliseen yhteisöön.

Viime vuosina lestadiolaisuus on elänyt murrosta. Liikkeen opetuksen kipukohdista on keskusteltu enemmän kuin ennen. Moni on herännyt siihen, ettei opetus ollutkaan totta, vaikka siihen oli aina halunnut uskoa.

Itsenäinen Raamatun lukeminen ei ole lestadiolaisuudessa uskon keskeinen tuntomerkki. Sen sijaan elämäntapasääntöjen eli armoneuvojen noudattaminen on. Yhä useammat heistä kuitenkin kertovat avoimesti, etteivät halua noudattaa liikkeen armoneuvoja. Ristiriitatilanteita on kuitenkin mahdoton välttää. Moni lestadiolainen valehtelee järjestelmällisesti omat uskonnolliset kantansa säilyttääkseen asemansa yhteisössä. Valehtelu ei ole välttämättä tietoista. Kyse voi olla myös älyllisestä epärehellisyydestä, jota ihminen ei itsekään tiedosta. Tiettyä ihannetta pyritään ainakin ulkoisesti noudattamaan vaikkei se vastaisikaan todellisuutta. Lestadiolaisilta puuttuu usein kyky tiedostaa oma älyllinen epärehellisyys, koska se perustuu kasvatukseen.

Moni lestadiolainen voi saada paljon keskusteluista entisten lestadiolaisten kanssa, kun voi puhua myös sellaisista asioista, joista ei uskalla muiden uskovien kanssa keskustella. Se, että on ollut monenlaista ajattelua, on ollut koko ajan pinnan alla. Siitä ei ole voinut puhua, koska se ei ole ollut sopivaa. Kun julkisuus on tuonut erilaiset näkemykset esiin, on herätty vähitellen tähän mielipiteiden kirjoon ja todellisuuteen.

Kun totuus liikkeestä selviää, moni tuntee itsensä petetyksi. Usein oma ajattelu alkaa, kun omassa tai läheisten elämässä tapahtuu asioita, jotka eivät menekään yksiin liikkeen ihanteiden ja opetuksen mukaan. Esimerkiksi jos perheessä huostaanotetaan jo aiempia lapsia ja silti niitä annetaan tulla lisää, kunnes vaihdevuodet alkavat ja lasten tulo loppuu, jos äiti masentuu vakavasti synnytyksen jälkeen, jos isä masentuu, ry:llä kiusataan tai tapahtuu jotain muuta, mikä rikkoo idyllin, johon armoneuvot eivät tunnukaan auttavan.

Lestadiolaisuus tarvitsee kritiikkiä ja on myös saanut sitä viime vuosina useampien toimijoiden taholta. Liikkeen ulkopuoliset voivat tukea muutosta sanomalla ääneen sen, mitä moni ei voi tai uskalla sanoa liikkeen sisällä. Erityisesti liikkeen haitallisimpien oppien kyseenalaistaminen on tärkeää. Muutos lähtee liikkeelle yksilöistä, jotka ajattelevat eri tavalla. Toisten ihmisten ajatuksia on vaikeampi muuttaa kuin omia. Ihmisoikeuksia loukkaavien oppien (ehkäisykielto, sosiaalinen eristäminen, helvettiin julistamiset, yms.) väheneminen on tärkeintä, koska ne aiheuttavat eniten inhimillistä kärsimystä. Myös muu rehellinen tosiasioiden tunnustaminen on aina tervetullutta.

Sanonta "Näin on aina uskottu" on lähinnä vitsi. Tosiasiana on saarnattu muun muassa, että "Lapin Maria saarnasi Laestadiukselle synnit anteeksi", vaikka historian tutkijat voivat osoittaa että Raattamaa keksi vasta 4 vuotta myöhemmin Lutherin kirjoituksista, että niinkin voi tehdä. Liikkeen oppi ja opillinen homogeenisuus on vaihdellut paljonkin. Pappishajaannus voidaan nähdä yhtenä kulminaatiopisteenä, jonka jälkeen liikkeen opetusta alettiin yhä järjestelmällisemmin yhtenäistää. Huippu saavutettiin luultavasti 1970-luvun lopulla, jolloin niin sanottu "henkien taistelu" päättyi.

Hajaannukset ja hoitokokoukset voidaan pitää erilaisina kulminaatiopisteinä, jolloin liike on muuttunut normaalia enemmän. Esimerkiksi 70-luvulla on nähtävissä hoitokokousaallon nousu huipentumanaan 78 ja 79. 80-luvun alussa ne sitten lähes romahtivat kun johtomiesten, Saaren ja Reinikaisen, valtataistelu oli ohi ja Reinikainen aloitti puheenjohtajana.

Se, että liike olisi täysin homogeeninen arvoiltaan ja uskonkäsityksiltään, on illuusio, joka perustuu valheelliseen konsensusvaikutukseen. Vanhoillislestadiolaisuus on kuitenkin melko yhtenäinen opissaan. Usko homogenisoituu, kun puhujat julistavat armoneuvoja: "me uskovaiset emme halua..." ja selittävät vain tämän uskon tekevän autuaaksi.

Ekslusiivisuuskaan ei ole aina kuulunut lestadiolaiseen liikkeeseen. Kun lestadiolaisuus hajaantui uusheräykseen, esikoisuuteen ja vanhoillisuuteen 1800-luvun taitteessa, niin ehdotonta ekslusiivisuutta ei ollut missään joukossa, vaikka kylläkin kaikki pitivät muita harhaoppisina. Seuroissa saatettiin käydä ristiin ja jopa johtajat saattoivat aloittaa kirjeet toisilleen jumalanterveellä. Vasta 1930 -luvulla pikkuesikoisten erottamisen yhteydessä kiellettiin tervehtimästä myös esikoisia ja uusheränneitä.

Lestadiolaiset eivät usein halua tietää mitään liikkeen historiasta tai ovat kiinnostuneita vain seikoista, jotka tukevat omaa uskoa ja vastaavat liikkeen virallista kantaa. Enemmistö lestadiolaisista uskoo vilpittömästi puheisiin, opetukseen ja Päivämiehen kirjoituksiin. Lestadiolaiset opetetaan vaimentamaan järjen ääni ja oma ajattelu. Jos joku asia tuntuu ristiriitaiselta, se kuitataan sillä, että "Ei uskon asioita voi järjellä miettiä."

Jotkut myös haluavat uudistaa vanhoilislestadiolaisuutta sellaisista historian palikoista, jotka sopivat nykyhumaaniin ihmiskäsitykseen ja moraaliin. Lestadiolaisuuden historiasta löytyykin vaikka millaisia palikoita ja niistä saisi rakennettua hyvin monenlaisia uskonliikkeitä. Ne ihmiset, jotka uskovat tietynlaisen uskontulkinnan olevan ehdoton edellytys autuudelle tai ovat radikaaleja kulttuurirelativisteja, jotka haluavat säilyttää primitiiviset ajatusrakennelmat tuleville sukupolville vaikka väkivalloin ovat huolissaan liikkeen olemassaolosta.

Inhimillisyyden lisääntyminen voidaan aina nähdä positiivisena. Mutta se ei voi koskaan olla veruke jolla tosiasiat jätetään myöntämättä. Kun yhteisö näennäisesti muuttuu sen johtajien ulospäin antamissa lausunnoissa inhimilliseen suuntaan, se välttyy tai pyrkii välttymään siltä vastuulta joka sille muutoin lankeaisi yleisen moraali- ja ihmiskäsityksen paineessa. Se, että lestadiolaisuus muuttuu näennäisesti inhimillisemmäksi voi johtaa siihen että moni ihminen jää liikkeeseen vaikka voi siellä pahoin.

Muutos parempaan suuntaan voi kuitenkin olla myös aitoa. Lestadiolaisuus - tai mikään muukaan - ei ole absoluuttisesti jotain, vaan se on sitä, miksi liikkeen oppi muotoutuu. Se on kulttuurinen rakennelma, jota voi tarkastella eri näkökulmista ja sitä kautta nähdä sen erilaisena. Monien entisten lestadiolaisten kannalta se näyttää perustellusti ankaralta rakenteelliselta väkivallalta. On kuitenkin niitäkin, joilla on liikkeestä lähinnä myönteisiä kokemuksia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän Jukkaakula kuva
Jukka Aakula

Hyvä kirjoitus, mutta muutama vastaväite:

Mikä on nykyhumaani ihmiskäsitys. Liberalismin käsitys jatkuvasta hedonismista ja kulutuksen tuomasta riemusta?

En väitä, etteikö lestadiolaisuudessa ole ongelmansa, mutta yhtä lailla on liberaalissa atomistisessa yhteiskunnassakin (valtakulttuurissa). Liberalismi degeneroituu toisaalta arvoköyhyydeksi ja toisaalta poliisivaltioksi, jota yritetään keinotekoisesti pitää kasassa erilaisilla kiintiö-laeilla, sosiaalisilla toimilla korttitalo-yksilöiden romahtamisen estämiseksi, sun muilla, koska ei ole olemassa mitään yhteistä arvopohjaa joka loisi yhteiskunnalle yhteisen perustan paitsi poliisin pamppu ja sosiaalitantan avustukset. Lestadiolaisuus saattaa sortua liikaan ahdamismielisyyteen mutta yhtä lailla sortuu kyllä vaikkapa Iso Britannian monikultturistinen hedonisti-yhteiskunta.

Bertrand Russel on sanonut: "Sosiaalinen koheesio on välttämättömyys, eikä ihmiskunta ole vielä koskaan onnistunut luomaan sosiaalista koheesiota vain rationaalisin argumentein. Jokaisella yhteiskunnalla on kaksi vastakkaista riskiä: yhtäällä luutuminen liian kurin ja perinteisiin jämähtämisen takia ja toisaalla moraalinen turmeltuminen tai ajautuminen vieraan vallan alaiseksi sitä kautta, että yksilökeskeisyys ja yksilön itsenäisyys tekee yhteistyön mahdottomaksi." (Katso http://sarastuslehti.com/2013/03/03/uusi-ihminen/)

Lestadiolaisuudessa on sentään se etu että siitä voi vaikean kautta tosin irtautua ja liittyä vaikkapa toiseen maltillisempaan uskontokuntaan, mutta kaikkialle lonkeronsa levittävästä hyvinvointiyhteiskunnasta kiintiöineen ja pakko-Yle-veroineen sun muineen ei pääse eroon.

Väistämättä näen median kampanjan lestadiolaisuutta vastaan osittain kampanjana erilaisuutta vastaan. Aivan samanlaisia ongelmiahan tulee islamilaisen maahanmuuton kautta Suomeen kuin mitä lestadiolaistenkin yhteisössä on. Niihin ei tartuta samallalailla, koska islam edustaa "monikulttuurista erilaisuutta" päinvastoin kuin lestadiolaisuus, joka edustaa "taantumusta". http://sarastuslehti.com/2013/04/05/moniarvoinen-u...

Mutta tottakai lestadiolaisuutta saa kritisoida ja pitääkin.

New Statesment analysoi Britanniaa ja sen ongelmia: http://www.newstatesman.com/politics/politics/2013...

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

#6 No tässä ympäristössä kyllä islamin ryhmätuntoihin tartutaan joka toisessa blogissa ja lestadiolaisuuteen noin kerran puolessa vuodessa.
Lestadiolaisuus vaikuttaa melkein kaikkiin suomalaisiin koska heitä on paljon.
Kaikki vaikutukset eivät ole huonoja.

Käyttäjän Jukkaakula kuva
Jukka Aakula

Tottakai osa blogosfääristä keskustelee islamista koko ajan ja haukkuu sitä usein liiankin kanssa. Mutta HS:n ja Ylen tyyppinen media - joka edelleen monen silmissä saa auktoriteetin aseman - leimaa esimerkiksi islamilaisen maahanmuuton vastustamisen fasismiksi. Samaa leimaamista lestadiolaisten kritisoijat eivät saa.

Käyttäjän SakariRajamaki kuva
Sakari Rajamäki

Se että mediassa arvostellaan lestadiolaisuutta on tietenkin oikein, niin kauon kun pysytään tosiasioissa. Käsiittäkseni valtaosa kritiikistä perustuu tosiasioihin. Vai onko joku asiasta toista mieltä?

Tietääkö Jukka Alkula mitä tää kritiikki on saanut aikaan Lestadiolaisuudessa, ihan myönteisiä asioita, kuten nk. hoitokousten (http://www.youtube.com/watch?v=BeOBOPpC2DI) loppumisen. Aikoinaan nää hengelliseen väkivaltaan perustuneet kokoukset jouduttiin lopettamaan, koska ne saivat niin paljon negatiivista julkisuutta.

Sit tää viimeinen pedofiili kohu. Lestadiolaisuuden johtoporras on joutunut myöntämään julkisesti, että on virheitä on tehty, koska asia on saanut niin paljon negatiivista julkisuutta. Se yleensä että myönnetään että on tehdyt virheet on positiivista ja on ensimmäinen askel muutokselle.

Mitähän tää mahtais vaikuttaa Suomen muslimeihin, jos heidän uskoaan saisi arvostella aivan samanlailla, kuin lestadiolaisuutta, sillä vois olla ihan tevehdyttävä vaikutus Suomen muslimeihin. Tällä näytetäisiin ettei täällä suvaita ihan mitä tahansa tuohua.

Siitä on muuten ihan korkeimman oikeuden päätös, ettei Islamia saa arvostella samallalailla kuin kristinuskoa ylipäätään(tällä tarkoitan halla-ahon tuomiota uskonrauhan rikkomisesta) sillä Kristinuskoa on jo pidempään saanut arvostella ihan miten haluaa, eikä siitä saa yhtään mitään tuomiota. Nyt kun kristinusko on vapaata riistaa, niin aika harvaa edes kiinnostaa arvostella kristinuskoa tai ylipäätään mitä joku edes sanoo kristinuskosta. Arvostelu on kärsinyt inflaation.

Tässäkin on ihan mielenkiintoinen kaksoisstandardi, jos arvostelet lestadiolaisuutta olet hyvä ihminen, jos taas islamia olet rasisti tai vähintäänkin suvaitsematon. Tämä varsinkin nk.suvaitsevaisten mielestä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kyllä sä nyt kovasti yrität tuota islampuujalkaa työntää asiallisen lestadiolaisuuteen kohdistuvan raportoinnin oven väliin. Luepa tämän päivän kommnetteja vaikka Saara Huttusen blogiin ja tule siteen väittämään ettei islamia saisi Suomessa kritisoidA. Jos on puhtaita jauhoja pussissa ei tarvitse pelätä yhteiskunnan kriittisiä katseita.
Tuo hysteerinen ulkopuolisten kritiikin pelkääminen ja tuomitseminen vaan asettaa liikkeen outoon valoon. Onko liike yhteiskuntavastainen? Onko se joku vallankumousliike?
Minä olen lukenut vain kuukausiliitteen pitkän reportaasin rauhanjuhlista ja olin tyytyväinen että sain tietoa liikkeestä joka on merkittävä vaikuttaja omassa maassani. Kun luen Rajamäkeä ja Aakulaa tulen todella huolestuneeksi, liike onkin samantapainen hämäräpesä kuin motoristien %jengit.???
Kritiikki ei voi kaataa liikettä jos se ei itse ole kaatumassa.

Käyttäjän Jukkaakula kuva
Jukka Aakula Vastaus kommenttiin #13

"Kun luen Rajamäkeä ja Aakulaa tulen todella huolestuneeksi, liike onkin samantapainen hämäräpesä kuin motoristien %jengit.???"

No johan on melkoinen johtopäätös. Sanoin että tottakai lestadiolaisuutta saa kritisoida. Totesin että Teuvon teksti on hyvä mutta tein muutaman asiallisen varauksen. Puhuin sen puolesta että kaikkia liikkeitä pitää kritisoida, mutta se on jollain lailla moottorijengien toimintaa? En missään kiistänyt sitä, että hoitokokoukset on hyvä ollut tuoda esiin julkisuuteen. Kannatan läpinäkyvyyttä uskontojen ja vapaa-ajettilijoiden toiminnan osalta.

Lisäksi todettakoon että minulla ei ole lestadiolaisuuden kanssa yhtään mitään tekemistä. Ei mitään.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #14

No olen pahoillani saatoin liioitella kohdallasi. Mutta kampanjoinnista lessuja kohtaan on kuitenkin liioiteltua puhua.

Käyttäjän SakariRajamaki kuva
Sakari Rajamäki Vastaus kommenttiin #15

Saatoi myös liioitella minunkin kohdalla. Siis totesin että median kritiikki Lestadiolaisuutta kohtaan on tehnyt hyvää Lestadiolaisuudelle, en oikein ymmärrä miten moottoripyöräjengit siihen liittyy? Väitätkö ettei väitteeni pidä paikkansa?

Itse olen aikoinani kuulunut liikkeeseen 25 vuotta, siks uskon että tiedän jotain mistä kirjoitan. Ongelma Lestadiolaisuudessa on se että liikettä on hankala arvostella sisältä päin. Arvostelioita ei oikein kuunnella, lisäksi arvosteliat joutuvat helposti leimaamisen kohteeksi kysy vaikka Johanna Hurtigkilta http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=johanna%20hu... Siks median kritiikki tekee hyvää Lestadiolaisuudelle, jos se on asiallista

On totta että Lestadiolaisuudessa on myös hyviä puolia kuten kielteinen suhtautuminen alkoholiin ja monet arvot jne. Eli en nyt ihan Lestadiolaisuutta moottoripyöräkerhona pidä:)

Siis kaksoisstandardeilla tarkoitan tätä mistä Jukka Alkula kirjoittaa.

"Tottakai osa blogosfääristä keskustelee islamista koko ajan ja haukkuu sitä usein liiankin kanssa. Mutta HS:n ja Ylen tyyppinen media - joka edelleen monen silmissä saa auktoriteetin aseman - leimaa esimerkiksi islamilaisen maahanmuuton vastustamisen fasismiksi. Samaa leimaamista lestadiolaisten kritisoijat eivät saa"

Eli siis Hesarisa ja Ylessä on tälläiset kaksoisstandardit ja tietenkin niillä jotka pitävät Hesaria ja Yleä ylimpänä auktoriteettina. Joo se on että Usarissa käydään Islam kriittista keskutelua. Ainakin itse pidän valta osaa keskusteliosta fiksuina tyyppeinä, jotka osaavat kyseenalaistaa asioita, siks keskutelu on sen tyyppistä.

Muuten Ihisoikeusliitto selvitti, että rikkooko Lestadiolasiten "ehkäisykielto" ihmisoikeuksia. On aika vaikea uskoa, että ihmisoikeusliitto Suomessa kuunaa päivänä tekisi selvitystä Islamin naista alistavista opeista. Tässäkin mielenkiintoinen Kaksoisstandardi.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #16

Voi hyvinkin tehdä ihmisoikeusliitto tuollaisen tutkimuksen. Islam ei kuitenkaan ole selvärajainen lahko kuten esim lestad;et mutta Suomessa voi asua ihmisiä jotka kuuluvat islamilaisiin lahkoihin.
On sitäpatsi aika ymmärrettävää että suomalaisia kiinnostaa takaperoiset asenteet jossain yhteiskunnassa paljonkin valtaa käyttävässä lahkossa kun taas tulokkaita muutenkin pidetään vieraina lintuina outoine tapoineen. Ei se ole mitään kaksoisstandardia.

Käyttäjän Jukkaakula kuva
Jukka Aakula Vastaus kommenttiin #17

No vaikea tietysti todistaa - tulkitsen kyllä itse tämän selvästi kaksoisstandardiksi. Muslimien määrä ensinnäkin kasvaa kovaa vauhtia Suomessa. Kyllä islamin merkitys on merkittävä ja nopeasti kasvava - siinä missä lestadiolaisten ehkä suht vakioinen. Ainakaan helsinkiläisissä kouluissa lestadiolaisuus ei liene mikään issue, joka aiheuttaa ongelmia, vaikka Helsingissä on lestadiolaisia paljon.

On tietysti totta että islam ei ole yksi yhtä keskitetty uskonto kuin SRK, koska yksittäiset uskonoppineet antavat erillisiä lausuntoja autonomisesti.

Mutta järjestään nuo uskonoppineiden autonomiset lausunnot ovat äärimmäisen konservatiivisia ja naisia enemmän tai vähemmän alistamaan yllyttäviä. Suuri osa eurooppalaisista muislimeista kannattaa esimerkiksi shariaa.
Muslimit eivät ole sulautumassa kantaväestöön. 90% Saksan turkkilaisista menee naimisiin toisten turkkilaisten kanssa - usein haetaan Turkista nainen joka ei osaa sanaakaan saksaa, ei ehkä edes lukea ja joka on helppo alistaa. Useimmissa islamilaisissa maissa kuten Pakistanissa ja Afganistanissa naisten asema on äärimmäisen huono. Useampi syyrialainen uskonoppinut on tänä vuonna antanut fatwan että kristittyjä ja alawiitti-naisia saa raiskata. Ihmisoikeus-loikkausten sarja on valtava. Uskonoppineet julistavat, että miehellä on oikeus lyödä vaimoaan jne.

Islam edellyttää, että uskovainen pyrkii siihen että valta maassa siirtyy muslimeille. Juuri uskonoppinut julisti että Suomen eduskuntatalossa pitää vielä liehua islamin lippu. Islam ei hyväksy sitä, että ihminen alistuu vääräuskoisten valtaan kuin väliaikaisesti.

No voihan näistä asioista olla eri mieltä, mutta ihmisten leimaaminen tällaisten miuelipiteiden perusteella rasistisiksi osoittaa yleensä että vastaväittäjällä loppuu argumentit.

Ja kuten sanottua en ole islam- enkä lestadiolais-vastainen enkä -myönteinen. Asioista pitää kuitenkin voida keskustella ilman kaksoisstandardeja, koska molemmissa uskonnoissa on suuria ongelmia - niin kuin on vallitsevassa hedonistisessa liberalismissakin.

Mutta en minä halua vaatia että lestadiolaisten tai muslimien pitää luopua uskostaan niin kuin esimerkiksi vapaa-ajattelijat jotka pitävät kaikkia muulla tavalla ajattelevia idiootteina.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #18

Hei vastaan tässä sinulle ja seuraavalle kommentoijalle.
Jos itse omaisin liittymäkohtia lestadiolaisiin välttäisin kyllä tuota jatkuvaa (tässä ketjussa) lessujen ja islamin vertausta. Mutta omapahan on valintanne.
Kiinnostavaa on ehkä liittyykö kaikkeen sisäänpäinlämpiävään uskovaisuuteen vahvat hierarkiat, naisten seksuaalisuuden kyttäys/miehen seksuaalisuuden pyhitys ja koskemattomuus.
Minustakin lestadiolaisuudessa on hyviä puolia, yhteisöllisyys, päihteettömyys ja muut terveet elämäntavat. (huom jättiperheet ei ole laskettavissa terveisiin elämäntapoihin.)

Käyttäjän SakariRajamaki kuva
Sakari Rajamäki Vastaus kommenttiin #17

Ihmisoikeiusliitto voisi vaikka tutkia ShiaIslamilaista avioliitto-käsikirjaa
http://www.shiaislam.info/avioliitto-opas/avioliit... siinä kertotaan mm."Vaimon velvollisuus on antautua fyysisesti miehelleen. Tämä aviomiehen oikeus eli oikeus olla fyysisessä suhteessa vaimonsa kanssa, miten ja milloin hän (mies) haluaa"

Kyllä Islamia Ja Lestadiolausuutta käsitellään eriarvoisesti Suomessa. Otetaan esim. Molempien uskontojen suhde pedofiliaan. Lestadiolaisuudessa on/oli rippiopin kanssa ongelmia. pedofiileille annetaan usein vain anteeksi, eikä viedä asiaa viranomaisille. Tämä asia on ollut aika paljon esillä mediassa.

Kun taas Islamin perustaja Profeetta muhamedilla oli 9 vuotias vaimo ja kun taas tiedetään että islam pyhittää Profeetta muhamedin elämän ja pitää sitä ikuisen jäljittelyn kohteena, niinpä monella muslimilla on profeetan esimerkin mukaisesti lapsimorsian. http://aikapommi.wordpress.com/2009/03/28/islam-ja...

Kun kansanedustaja arvostelee käytäntöä sivulauseessa, omassa blogikirjoituksessaan, nousee tästäkin kohu. Kansanedustajaa syytetään uskonrauhan rikkomisesta ja saa lopulta tuomion korkeimmassa oikeudessa. Huomaatko eron?

Sitä paitsi ei Suomalaisia juuri kiinnosta lestadiolasuus verrattuna Islamiin. Tästä kertoo muummuassa aikaisempi kommettisi "No tässä ympäristössä kyllä islamin ryhmätuntoihin tartutaan joka toisessa blogissa ja lestadiolaisuuteen noin kerran puolessa vuodessa.
Lestadiolaisuus vaikuttaa melkein kaikkiin suomalaisiin koska heitä on paljon. Kaikki vaikutukset eivät ole huonoja" Jos kerran niin monet kirjoittavat islamista, niin eikö se tarkoita että islamista ollaan kiinnostuneita?

Käyppäs huviksesi katsoamassa, miten paljonko lukioita on Suomen tunnetuiman Islam kriitikon Jussi Halla-ahon vieraskirjassa hommafoorumissa on lukioita.(siis maahan muuton lisäks hommassa käsitellään myös paljon islamia) Eikö sekin kerro jotain että Islam kiinnostaa? Toki mediaa voi Lestadiolaisuus kiinnostaa enemmän, varsinkin silloin, jos on päällä jokin kohu.

Miks sitten Islam kiinnostaa niin paljon, koska se voi vaikuttaa monien ihmisten elämään. Voisko johtua siitä että muslimi maahanmuuutto aiheuttava isoja ongelmia ainkin Ruotsissa,Saksassa,Ranskassa ja Briteissä ja moni pelkää että lisääntyneen muslimi maahanmuuton myötä ongelmia alkaa tulla(On jo?)myös Suomeen. Lestadiolaiset taas eivät aiheita samanlaisia ongelmia, päinvastoin Lestadiolaiset käyvät useamin töissä ja syyllistyvät harvémmin rikoksiin kuin muu väestö.

Arhi Kuittinen Vastaus kommenttiin #19

Kyllä suomalaisia kiinnostaa lestadiolaisuuden ihmeet paljon enemmän kuin muslimien käsikirjat.

Koska Suomen maakuntapolitiikassa keskusta-lestadiolaisilla on monella paikkakunnalla hurjaa poliittista altaa ja lestadiolaiset sotkevat vakavalla tavalla lahkoyhteisöissä politiikan ja uskonnon:

olen kuullut useammalta ihmiseltä kuinka heitä on kehotettu lestadiolaisten uskonnollisten painostajien toimesta äänestämään keskustaa tai Jumala kostaa.

Lestadiolaisten johtajien mukaan "yhteisön tahto" "rukouksen hengessä ja johdatuksessa" (eli miesjohtajien tahto) on Jumalan tahto.

Suomen Mooseksenkirja-uskonto.

Patriarkaalinen ja poliittinen ilman jäsenen vapaata tahtoa.

Leksa Kontio

Kiitos blogistille mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Tämä lause nosti hymyn huulilleni: "Korkeamman sosiaalisen statuksen henkilöt hyväksytään uskovaisiksi vähemmälläkin." Näin se siis on lestadiolaisuudessakin, vanhan sanonnan mukaan herra on herra helvetissäkin.

Kysyisin Jukka Aakkulalta kommenttiin liityen, "Aivan samanlaisia ongelmiahan tulee islamilaisen maahanmuuton kautta Suomeen kuin mitä lestadiolaistenkin yhteisössä on."
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään mistä tässä "maahanmuutossa" on lopultakin kysymys? Mikä on se syy, mikä saa ihmiset lähtemään kotoaan / kotimaastaan täysin vieraaseen ja erilaiseen kulttuuriin? Onko se vapaaehtoista vai onko heidät pakotettu lähtemään.
Minun mielestäni tämä islamilainen maahanmuutto on seuraus. Seuraus mistä? Se on seurausta Afganistanin, Libyan ja Irakin sodista ja aiemmasta sodasta Somaliassa.

Maahanmuuton vastustajien pitäisi vastustaa maahanmuuton syytä ei seurausta eli hommalaisten sun muiden pitäisi kampanjoida USA:n, Naton ja EU:n agressiivista ja sotaisaa ulkopolitiikkaa vastaan. Tekevätkö he näin eivät, voimme siis sanoa, että heidän logiikkansa mättää ja pahasti.
Nyt ranskalaiset menivät Maliin ja sinne kuulemmas lähetettiin myös suomalaisia sotilasasiantuntijoita eli kohta saamme maahanmuuttajia myös Malista jatkoksi työttömien laumoillemme.

Käyttäjän Jukkaakula kuva
Jukka Aakula

Tuleeko yllätyksenä että olen miettinyt lukuisia kertoja.

"Nyt ranskalaiset menivät Maliin ja sinne kuulemmas lähetettiin myös suomalaisia sotilasasiantuntijoita eli kohta saamme maahanmuuttajia myös Malista jatkoksi työttömien laumoillemme."

Ranskalaiset menivät käytännössä auttamaan Malin ihmisiä jotka elivät islamilaisen äärihallinnon orjuudessa. (Ehkä heillä oli muitakin syitä.)

USA kaatoi taleban-hallinnon mikä oli vastaavanlainen naisten ihmisoikeuden polkija. (Ehkä heillä oli muitakin syitä.)

"Maahanmuuton vastustajien pitäisi vastustaa maahanmuuton syytä ei seurausta eli hommalaisten sun muiden pitäisi kampanjoida USA:n, Naton ja EU:n agressiivista ja sotaisaa ulkopolitiikkaa vastaan. "

En usko että sinua kiinnostaa Afganistanin tai Malin ihmisten etu millään lailla vaan ainoastaan Naton vastustus. En sinänsä väitä että hyökkäys Irakiin tai Afganistaniin oli hyvä asia, mutta nämä maat kyllä generoivat kurjuutta ja pakolaisia jo ennen Natoakin. Olet juuri malliesimerkki ihmisestä jotka näkee maailman täysin mustavalkoisesti. Nato paha - kehitysmaiden kaikki roistohallituksetkin hyvä koska ongelmat johtuvat aina lännestä.

Lisäksi puhuin kylläkin islamin sisäisistä ongelmista (enkä niinkään maahanmuuton syistä) ja vertasin niitä vastaaviin lestadiolaisuuden ongelmiin. Esimerkkinä naisten asema. Toisessa naisista on tehty synnytyskoneita - toisessa kunnian välineitä.

Arhi Kuittinen

Valitettavasti vanhoillislestadiolainen oppi on totaalinen valtaoppi.

Lestadiolaisten siviilijohtajien tunnustusbulimiaoppi on selkeästi yleisiä protestanttisia sekä suomalaisen ev.lut valtionkirkon seurakuntaoppeja vastaan.

Se oppi lakkaa olemasta lestadiolainen, jos se mukautuu valtionkirkon jäsenyysvirastoksi luopumalla tuomiovallasta.

Lestadiolaisuus keskittyy nyt kuitenkin vain ainoastaan oman oppinsa ja perinteensä suojeluun ja perusteluun. Toiveikas spekulointi mitättömistä signaaleista on itsepetosta.

Retorinen valtionkirkon myötäily ei tarkoita mitään tässä uskontopoliittisessa mediasodassa kun katsomme lestadiolasijohtajien aitoja reaktioita.

Niitä Teuvo ei voi ohittaa vaikka toivoisikin järjen ja rehellisyyden voittavan.

Lestadiolaisten reaktiot organisoituihin ja suojeltuihin raiskaustapauksiin kertoo vain torjunnasta - kuinka täysin tunteetonta ja vallankäyttöön keskittynyttä lestadiolaisten kulttuuri on.

Jopa kirkolliskokouksessa yleisinhimillisiä kirkon suvaitsevaisuuskulttuurin parannusehdotuksia tehneet kirkolliskokousedustajat pakotettiin jopa julkisesti pyytämään anteeksi lestadiolaisten oman kulttuurihierarkian loukkaamista.

Ja kirkko pysyi hiljaa tästä harvinaisen julkisesta nöyryytys- ja valtarituaalista.

Nyt pahasti näyttää siltä,

että lestadiolaisjohtajat ovat pelkästään tiukentaneet otettaan harkitusti ja päämäärätietoisesti.

Lestadiolaislahkon johdossa ei ole yhtään humanistia,

joten on aika epärealistista edes toivoa humanistista muutosta tämäntyppisessä superlahkossa, jossa anteeksiantokin on jalostettu täydellisen kontrollin ja alistamisen tehostamiseksi, mekanismiksi.

Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä jäsen sanoo omasta identiteetistään, jos hän kuitenkin tukee valtasysteemiä.

On aivan turha tarkastella jäsenten identiteetin epävarmuutta, jos systeemi nojautuu jäsenten epävarmuuteen.

II

Lutherhan kielsi ehdottomasti pappeja/seurakunnan johtajia pyytämästä eli vaatimasta henkilökohtaista rippiä seruakuntalaisilta.

Luther oli tässä johtajien henkisen vallankäytön purkamisessa äärimmäisen jyrkkä ja jämäkkä.

"Vatikaani" oli tuhottava tptuuden protestina - Vatikaani kulttuurina.

Liikkeen romahtamista ei voi arvoida ja se on turhaa kun selvästi suurin muutospaine tulee vain ulkoapäin.

Ja kun eettisesti arvioidaan liikkeen vaikutuksia ihmisiin

ja kirkon vastuuta lestadiolaisjohtajien ja liikkeen äärimmäisen seksuaaliväkivallan tukijana:

Naisten pakottaminen aviomiehen pakkoseksiin on raiskauskulttuuria.

Nuorten pakottaminen helvetinpelossa 17-vuotiaana naimisiin vain seksin takia on persoonallisuutta tuhoava väkivaltaa.

Kummatkin ovat lainvastaista toimintaa ja viranomaiset voisivat halutessaan toimia ja nähdä vanh.lestadiolaiset rikollisjärjestönä.

III

Ihmiskunnan historiaa tarkasteltaessa on kuitenkin selviä esimerkkejä liian tiukoista jättimäisistä organisaatioista, jotka ovat romahtaneet muutamissa päivissä koska itsepetoksen paine kulttuurin ylläpidossa on vain paisunut ja poksahtanut.

Tärkeintä on pohtia kirkon poliittista valtaa ja kuinka kirkko tukee lestadiolaisia johtajia epäprotestanttisen lahkon hallinnoinnissa.

Kirkko verotusahneena valtakonstruktiona on ollut luomassa lestadiolaisjohtajien arvovaltaa.

Toimituksen poiminnat