Raamattu ja kristillinen perinne johtavat ihmisiä harhaan
Raamatulla ei ole keskeistä sisältöä. Erilaiset kristilliset suuntaukset ovat suoraa seurausta Raamatun itsessään sisältämästä opillisesta hajanaisuudesta. Hyvin Raamatun tunteville ihmisille sen ristiriitaisuus on itsestäänselvyys. Jos lähtökohta on se, että eri kirkkojen teologiat ovat yhtä hyväksyttäviä, ne ovat kaikki myös automaattisesti väärässä, koska mitkään keskenään ristiriitaiset opit eivät voi yhtä aikaa olla tosia. Hengelliset totuudet ovat vain vääristyneitä tulkintoja.
Traditio ohjaa kirkkojen Raamatun lukua. Kirkot hakevat Raamatusta valikoituja kohtia tai todistuslauseita (dicta probantia) omien käsitystensä tueksi. Raamatun tekstit muodostavat kuitenkin kehän, josta ei pääse irti. Ne eivät kommunikoi ulkomaailman kanssa kuten tieteellinen teksti. Pyhät kirjoitukset ovat alun perin kirjoitettu uskon herättämiseksi, eikä miksikään tieteellisiksi julkaisuiksi. Ne eivät kerro todellisesta elämästä, joten niistä ei kannata erityisemmin hakea mitään elämää ohjaavia totuuksia. Kirkon olisikin tuettava Raamatun tutkimusta erityisesti silloin, kun sen pyhien kirjoitusten tulkinta on uhka ihmisoikeuksille.
1900-luvun puolivälissä alettiin eksegeettisessä tutkimuksessa korostaa historiallisen Jeesuksen ja uskon Kristuksen välistä eroa. Eksegetiikka ei etsi Raamatusta punaisia lankoja mutta sen sijaan esimerkiksi historiallinen metodi tutkii Raamatun sanoja inhimillisinä sanoina.
Valistusaatteen mukainen tieteellinen lähestymistapa teologiaan on johtanut kädenvääntöön eksegeettien ja systemaatikkojen välillä. Historialliskriittisen raamatunselitysopin ja perinteisen dogmatiikan välillä vallitsee jännite. Esimerkiksi ennustus-täyttymys-kaavio ei ole historiatieteellisesti puolustettavissa. Raamattua yhtenä kokonaisuutena puolustavat kristityt unohtavat selvien ristiriitojen olemassaolon ja vähättelevät painotuserojen merkitystä. Teologinen tutkimus ei ole enää tiedettä, jos se sitoutuu uskontojen omiin lähtökohtiin tai ottaa erivapautta tieteellisestä metodista. Tiedeyhteisön on otettava huomioon paradigmojen ja kokonaisvaltaisten näkemysten moninaisuus.
Evankelistoille, kuten muillekin aikansa kristityille, Vanha testamentti oli ennen kaikkea kokoelma ennustuksia Kristuksesta. Kristityt ovat aina pitäneet messiaanisina monia tekstejä, joiden tähtäyspiste on oikeasti muualla tai epäselvä. Messiaanisia ennustuksia on synnytetty irrottamalla tekstejä tarkoitushakuisesti alkuperäisestä yhteydestä. Esimerkiksi:
Matt. 2:15
Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti. Näin kävi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla ilmoittanut: "Egyptistä minä kutsuin poikani."
Hoosea 11:1
Kun Israel oli nuori, minä rakastin sitä, Egyptistä minä kutsuin poikani.
Typologisessa lukutavassa Vanhan testamentin tapahtumat ovat typos eli esikuva, varjo tai lupaus jostain sellaisesta, joka Uudessa testamentissa on selkeästi ja kirkkaasti esillä. Varhaisempien tekstien yksityiskohdille annetaan silloin muita Raamatun tekstejä täydentävä teologinen merkitys. Esimerkiksi käärmeen pään rikki polkemisesta kertova “protoevankeliumi” tulkitaan muualla Raamatussa jälkikäteen symboliksi Kristuksen voitosta. Punaisenmeren ylitys tulkitaan kasteen symboliksi, profetioiden ja psalmien messiaaniset arvonimet Kristukseksi, Jerusalem tulkitaan kirkoksi, ilmestyskirjan taivaalliseksi kaupungiksi tai ihmisen sieluksi ja Joona kalan vatsassa tulkitaan Kristukseksi haudassa. Tähän lukutapaan löytyy esikuva Raamatusta muun muassa Heprealaiskirjeestä.
Typologia on kristillisen teologian piirissä syntynyt allegorisoinnin sovellus, jolla ei voi rakentaa totuudenmukaista Raamattu-teologiaa. Typologiat tulkitsevat tarinoita tarkoitushakuisesti jättäen huomiotta tekstien alkuperäiset merkitykset. Niillä on kuitenkin saatu luotua uskottavan tuntuisia tarinoita vailla todellisuuspohjaa.
Raamattua tulkitaan myös tarkoitushakuisesti Jeesuksen persoonan kautta olettamalla Jeesus Kristukseksi. Uskon kuvaama Kristus ymmärretään eri kirkoissa usein todelliseksi historialliseksi Jeesukseksi. Jeesuksen asemaa Jumalana korostetaan tarinalla ristinkuolemasta, jonka uskotaan täyttäneen Vanhan testamentin messiaanisen profetian.
Eräs syy, miksi niin harva juutalainen kääntyi kristityksi, lienee ollut se, ettei vaatimattomasti elänyt ja häpeällisesti kuollut Jeesus vastaa messiaan tuntomerkkejä. Juutalaisesta näkökulmasta kärsivä Herran palvelija Jes. 53. Ap:t. 8. ei ole messias vaan jotain muuta, koska Vanhan Testamentin messias on muualla voittoisa hahmo, johon ei yhdisty kärsimyksen tai ristinkuoleman ajatusta.
Katekismus 2000 väittää olevansa “kodin hengellinen käsikirja, joka ilmaisee suppeasti Raamatun keskeisen sisällön.” Jos katekismuksen tarkoitus on ilmaista Raamatun keskeinen sisältö, niin on selvää, että Raamatun pohjalta voisi kirjoittaa monenlaisia katekismuksia, koska Raamattu itsessään sisältää monenlaisia keskenään ristiriitaisia oppeja. Raamattu on kokoelma eri aikoina eri tilanteissa kirjoitettuja tekstejä. Klassinen luterilainen periaate: “Raamattu selittää itse itsensä (scriptura sui ipsius interpres)” olettaa kuitenkin Raamatun olevan ristiriidaton ja johdonmukainen.
Todellisuudessa väite siitä, että kirkon Katekismus sisältää keskeisen sisällön Raamatusta on häpeämätöntä harhaan johtamista. Katekismus sisältää paljon yhtäläisyyksiä mutta myös hämmentävän suuria eroja esimerkiksi evankelista Luukkaan teologian kanssa:
- Sekä Luukas, että Katekismus ovat yhtä mieltä siitä, että Jeesus on Vanhan Testamentin kärsivä Kristus.
- Kirkon apostolisuus vahvana yhteytenä Jeesuksen 12 opetuslapseen on Luukkaan teologinen ihanne, jonka kirkko on omaksunut. Luukas korostaa evankeliumissaan ja Apostolien teoissa 12 opetuslapsen perustajan roolia, vaikka tälle ei löydy perusteita muualta Uudesta testamentista. Nuoren kirkon evankeliumia levittivät usein aivan muut muut kuin Jeesuksen 12 opetuslasta. Erityisesti Paavali ja Jeesuksen veli Jaakob, joka oli myös Jerusalemin seurakunnan johtaja. Paavali mainitsee apostoleiksi “Herran veljet”, Barnabaksen, Andronikoksen ja Junian, eikä kukaan heistä kuulunut Jeesuksen 12 opetuslapsen joukkoon.
- Katekismus poikkeaa Apostolien tekojen näkemyksistä selvästi myös siinä, ettei se puhu mitään Pyhän Hengen liittymisestä karismaattisiin ilmiöihin. Katekismuksessa Hengen vaikutukset ovat abstrakteja. Henki esimerkiksi “synnyttää uskon.”
- Katekismuksessa vaietaan visusti kuoleman jälkeisestä rangaistuksesta. Uudessa testamentissa on kuitenkin itsestään selvää, että ihmiset jaetaan kuoleman jälkeen kahteen ryhmään, joista toista kohtaa pelastus ja toista rangaistus.
Kuva Jeesuksesta syntisten ystävänä jäisi pieneksi sivuraiteeksi evankeliumeissa ilman Luukasta mutta Luukkaan evankeliumista ei löydy ajatusta sovituskuolemasta. Siellä Jumalan anteeksianto perustuu rakkauteen ja armollisuuteen. Luukkaalle Jeesuksen kuolema on marttyyrikuolema, jossa pahat ihmiset tappoivat Jeesuksen.
Usein myös Raamatun kokonaisuuden uskotaan avaavan valon, vaikka kyse olisi
pikemminkin siitä, että Mooseksen kirjoja luetaan Johanneksen
evankeliumin ehdoilla. Esimerkiksi:
2. Moos. 33:23 Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.”
Joh.
1:18 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on
Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan
hänet.
Kirjalähde
Jussi Koivisto, Anni Pesonen: Kirkko Raamatun tulkkina. Suomen Eksegeettinen Seura 2007
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kun perussuomalaiset puhuvat utopiassa elämisestä, eikö utopia nimenomaan ole se suomalaiskristillinen utopia, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa tai 2000-luvun kanssa?
Raamattu ohjaa turvautumaan Kristusen sovitustyöhön. Ilman uskoa Jeesukseen Kristukseen ei kukaan ole sovelias taivaaseen. Raamattu on Kirkon yksinvaltias. Raamattu on Kristuksen kirja.
Kirkkojen ns. perimätieto on Raamatulle alisteinen. Jos tämän plokin kirjoittaja on peräisin lestdiolaisista piireistä, niin suosittelisin paluuta luterilaiseen raamattuperiaatteeseen.
Onhan raamatussa paljon kokemusperäiseen tietoon perustuvaa ohjeistusta joka pätee nykyäänkin; neuvotaan peittämään uloste hiekkaan, välttämään sianlihaa. Kovasti terveellistä edelleen lavantauti ja trikiinitartuntojen välttämisessä.
Miesten ympärileikkaus vähentää tulehdusriskiä erämaassa missä pesumahdollisuudet voivat olla vähissää pitkäänkin.
Uskollisuus yhteiselle arvomaailmalle ja sen säännöille on kelvannut useille menestyville yhteisöille. Varoitavana esimerkkinä Euroopan Unioni. (lol!)
"Antakaa keisarille mikä keisarin on" - verot pitää maksaa vaikka "keisari" olisi mallia Jykä/Urppis.
Mikä on oma totuutesi ihmisestä, maailmasta, hengellisistä asioista, jos tiivistät sen 1-10 väittämään?
Tuo ei kuitenkaan ole vastaus, vaan väittämäsi siitä miten asiat EIVÄT ole.
Oletuksena teen, että olet siis ATEISTI ja MATERIALISTI.
1) Ateisti:Mielestästi ei liene henkiä, ei ihmisessä ei muuallakaan.
2) Materialisti: Mielestäsi maailma lienee syntynyt sattumalta.
3) Sen lisäksi uskot johonkin parhaana tapana järjestää yhteiskunta, tai sitten olla järjestämättä sitä, olet siis
a) demokraatti b) anarkisti c)jonkun muun tavan kannattaja.
4) Sen lisäksi kannatat
a) perinteisiä perhearvoja tai b) liberaalia perhekäsitystä
5) Sen lisäksi kannatat
a) altruismia tai b) hedonismia tai c) kultaista keskitietä.
Tietenkin voidaan kuvitella ihminen jonka uskomukset vaihtuvat päivittäin, mutta oletettavasti sinulla on uskomuksia, joiden mukaan ihmiselämä ja yhteiskunta toimivat parhaiten.
Uskon siis täysin eri tavalla hengellisistä asioista kuin sitä, mutta tämän kommentin tavoitteena oli, että kiinnostavampaa usein mielestäni on mihin ihminen uskoo - enemmän tai vähemmän - kuin se mihin hän ei usko.
Typologiasta sen verran, että jo apostoli Paavali käytti sitä Korinttolaikirjeessään (10:1-11) Israelin erämaavaellusta kuvatessaan kreikan sanalla "typikos" eli numerologia ja tapahtumien verrannollisuus.
Pietari taas kertoo 1Piet 3:20 kasteen merkityksestä VT:n vedenpaisumuksen vertauskuvan kautta ns. antityyppinä (antitypon).
VT ja UT ovat saman Jumalan pelastussuunnitelman osia, vaikka liberaaliteologit kuinka yrittävät Sanaa vesittää.
Tietenkään juutalaiset menettivät uskonsa Jeesukseen, koska hänet tapettiin! Hehän odottivat ja odottavat yhä maallista Messiasta, jolla on regimiteetti yli kaikkien muiden valtojen. Tällaista kuningasta tuntuvat odottavan myös monet uskosta osattomat, ongelmien ratkaisijaa, joka supermiehen ottein hoitaa homman kotiin.
Varoitan ketään odottamasta supermiestä, ei tule (Jumalasta) ja kun tulee on hän Antikristus.
Oikea Kristus, -Voideltu- tulee Kuninkaana, Majesteettina, jolla on kaikki valta ja silloin on pitänyt puolensa jokaisen jo valita. Armon aika on silloin ohi.
"Tällaista kuningasta tuntuvat odottavan myös monet uskosta osattomat, ongelmien ratkaisijaa, joka supermiehen ottein hoitaa homman kotiin."
Kuuluiko tähän porukkaan Mannerheim, Kekkonen tai se 1% maailman rikkaimmasta väestöstä, joka omistaa mitä 40%-80% maailman varallisuuesta?
Mitäpä EU nyt yrittää? Säilyttää tuon hegemonian, joka sillä oli ja joka haihtui savuna ilmaan. Kynsin hampain. Kun joku italialainen hemmo puhuu pehmoisia, kurssit nousevat jne. Yhtä mieletöntä on odottaa ihmiskunnan koskaan pelastavan itseään miltään tuholta omin voimin. NO WAY!
Niin, mitä ilmeisimmin yrität saada blogissasi liberaaliteologien väittämiä läpi. Jos Paavali, Pietari ja itse Jeesus viljeli allegorisia ja VT:n viittaavia typologioita, ei se silloin ole syntynyt kristillisessä teologiassa. Sitäpaitsi paralleeleja on myös VT:n puolella. Koko Raamattu on pullollaan vertauksia vanhan ja nykyisen, sekä tulevan välillä. Näin siis typologia ei Raamatussa tee väkivaltaa millekään ulottuvuudelle, vaan on aina aktuellia.
Raamatun keskeinen sisältö on se, että Jumala on luonut kaiken, on tapahtunut syntiinlankeemus, Jeesus tuli ihmiseksi kuollakseen ihmisenä ihmisten puolesta mahdollistaen näin armon ja anteeksiantamuksen ihmisille.
Syntiinlankeemusta lukuunottamatta nämä ovat positiivisia asioita.
Kyllä ne syvimmät perusasiat ovat olleet kehissä - eri tavoin - jo aikaa ennen raamattuja ja muita ultimatum-aivopesuja.
Mitä moninaisemmin kulttuurein ja tavoin.
Sitten tuli tasapäistämistä RAKASTAVA kirkko ja kulttikunnat.
Bye bye siistit jutut.
Moni asia muuttuu juoruksi jos ne kulkevat läpi historian suusta suuhun. Raamattu on ja pysyy. Sen ennustuksista on jo toteutunut yli 70%. Ne eivät ole tyhjää puhetta. Länsimainen oikea ja väärä perustuu raamattuun. Maailma hyväksyy kaikkialla kymmenen käskyä, vaikka toteutus ontuu. Raamatusta löytyy ristiriitaisuuksia, mutta mitä järkeä on koko ajan etsiä autostakaan niitä vikoja. Pääasia on, että se on läpäissyt katsastuksen. Ja raamattu on sen tehnyt. Raamattu ei olisi maailman eniten myyty kirja, sitä ei olisi enää saatavissa, jos se perustuisi valheeseen.
Ylistäkäätten mummottavaa isopääherra joka on aikamoisen väkivaltainen??
Ei kiitos.
Eikö se näy silmällä kuinka järjetön on paradigma joka ei ole tähän päivään mennessä toiminut sekenttiäkään?
"Länsimainen oikea ja väärä perustuu raamattuun."
Ei perustu. Länsimaisen oikeuskäytännön pohja on roomalaisessa oikeudessa.
Vaikka olen itse uskovainen täytyy sanoa että kirjoittaja ei ole täysin väärässä.Raamattu ei ole kirja vaan kirjakokoelma.Siinä on ristiriitaisuuksia.Raamattua ei kuitenkaan voi ymmärtää ilman että tietää jotain siitä historiallisesta tilanteesta jossa se on kirjoitettu.Kristinuskon ydin ei ole usko Raamattuun vaan Kristukseen.On sanottu etä kristinuskossa sana tuli lihaksi islamisss kirjaksi.Minä uskon että kaikki mitä Jeesus sanoi on totta mutten siihen että kaikki mikä Raamatussa lukisi olisi tota.Raamattu on kuitenkin ainoa luotetava lähde siitä mitä Jeesus opetti.Uskoni ei kuitenkaan horju vaikka ristiriitoja olisikin.Monet uskonnolliset kiistat johtuvat siitä ettei ole vaivauduttu miettimään mitä jokin sana tarkoittaa.Kristillinen perinne on imenyt itseensä paljon vieraita vaikutteita mikä näkyy etenkin etiikassa.Nykykristillisyys poikkeaa alkuperäisestä.Se että jos kristillinen perinne tai Raamattu ei vakuuta ei tarkoita etteikö voisi silti uskoa Jeesukseen.Usko Jeesukseen ei edellytä usko Raamttuun.Täytyy toki sanoa että vasta pohdittuani asioita paljon tutustuttuani muihin uskontoihin ja eri filosofien ajatuksiin olen alkanut kunnola ymmärtää omaa uskoani.
Raamatun todella tuntevat ihmiset voivat näyttää epäileville nuo ennustukset. Minä en ole David Pawson. Vaikka vähempikin tietämys riittää. Raamatussa on myös kuvattu tuon ajan ihmisen ymmärryksellä tämän päivän teknologiaa. Siis kirjoittaja ei ole ymmärtänyt mitään helikopterista, mutta kuvailee sen niin, että tänään ei voi erehtyä, mitä hän tarkoittaa. Raamatun keskeisin henkilö sanoi itse tuon ajan oppineille, että "teidän sydämenne kovuuden tähden" eräs toinen mies salli sellaisen asian, jolle tänä päivänä on olemassa oikeudenmukaisempi ajattelumalli. Mutta ei se auta tuputtaa mitään kenellekään. Jos ei mene perille, niin sitten täytyy todeta maalivahdin pelanneen hyvin.
Joku kirjoitti.. ' on tapahtunut syntiinlankeemus.'
No ei ole, se että ihminen oppi erottamaan oikean väärästä, on edistystä ei lankeemusta. Se oli ensimmäinen raakaversio laista ja kuuliaisuuden kannattavuudesta.
Paratiisillinen tila on eläimellisyyttä, ei ole olemassa hyvää tai pahaa, on vain elämänvirtaa, syntymistä, kuolemista, ruuanetsintää ja taistelua, joka ei ole hyvää, eikä pahaa se vain on.
Niin sanottu syntiinlankeemus on itseasiassa mielen tai sielun syntyminen.
Juurikin näin. Syntiinlankeemuksessa ihmisestä tuli ihminen. Hän sai järjen, moraalisuuden, luovuuden ja ilon tätä edeltäneen tilan paikalle, jota teologi kutsuu täydellisyydeksi. Typologisen selityksen mukaisesti Jeesuksesta pitäisi voida löytää uuden täydellisen ihmisen prototyyppi: ei mieltä, ei järkeä, ei omaa tahtoa, ei moraalisuutta, ei tuotantoa, ei iloa. Ei nähdäkseni tarvitse kaivaa edes syvältä.
http://aynrandlexicon.com/lexicon/original_sin.html
"What is the nature of the guilt that your teachers call his Original Sin? What are the evils man acquired when he fell from a state they consider perfection? Their myth declares that he ate the fruit of the tree of knowledge—he acquired a mind and became a rational being. It was the knowledge of good and evil—he became a moral being. He was sentenced to earn his bread by his labor—he became a productive being. He was sentenced to experience desire—he acquired the capacity of sexual enjoyment. The evils for which they damn him are reason, morality, creativeness, joy—all the cardinal values of his existence. It is not his vices that their myth of man’s fall is designed to explain and condemn, it is not his errors that they hold as his guilt, but the essence of his nature as man. Whatever he was—that robot in the Garden of Eden, who existed without mind, without values, without labor, without love—he was not man.
Man’s fall, according to your teachers, was that he gained the virtues required to live. These virtues, by their standard, are his Sin. His evil, they charge, is that he’s man. His guilt, they charge, is that he lives.
They call it a morality of mercy and a doctrine of love for man."
Näin ei opeta Raamattu. Alkuperäinen ihminen oli jumalayhteydessä ja täydellinen, ilman syntiä. Synti sanana tarkoittaa ohiampumista tai harhaanmenoa (hamartia).
Jeesus on todella ihmisen prototyyppi, Hänhän oli jo ennen ihmisiä, ennen aikoja, ennen kaikkea olevaista, Raamatun mukaan. Jos joku kuvittelee, ettei Jeesuksella ollut täällä eläessään omaa persoonaa , se väite voitaneen helposti kumota? Vaikka Hän alisti tahtonsa Isän tahdon alle, Hän teki sen meidän tähtemme, että meillä olisi pelastus. Muistanette Hänen taistelunsa Öljymäellä? Tai kiusaukset erämaassa? Harhaantuneen kotiinpaluustahan koko Raamattu niin suurin kirjaimin huutaa! Jeesus oli kaikessa kiusattu, halveksittu ja yksin. Kuitenkin Hän tahtoi yli kaiken tämän ihmisten vihan, tuoda heille mahdollisuuden päästä kotiin.
"Raamatulla ei ole keskeistä sisältöä."
- Raamatun keskeinen sisältö on Kristuksen sovitustyö.
"Traditio ohjaa kirkkojen Raamatun lukua"
- Totta. Ristiriidat juontuvat traditiosta ja vajavaisista tulkinnoista.
Yksittäisen pisteen läpi voi vetää loputtomasti eriliasia viivoja, kahden väliin suora linja vain yksi, ei lineaarisia erilaisia. Mitä enemmän pisteitä sitä vähemmäksi käy myös muut ei-lineaariset vaihtoehdot.
Tästä seuraa, ettei pelkästään yhdestä Raamattukohdasta voi vetää kokonaisia totuuksia, vaan tulkinnassa on otettava muitakin raamattukohtia huomioon. Joku on sanonut että Raamattu on Raamatulla selitettävää, ja silloin jäävätkin eri tulkinnat vähemmäksi -ja sitä myötä myös ristiriidat.
Raamatun ottaminen omien ajatusten tueksi ei palvele kenenkään parasta. Tuosta mielikuvituksellisesta kirjasta voi siis kuka tahansa löytää asioita omia sanojansa vahvistamaan. Ongelmaksi tulee se, että tällaisilla ihmisillä ei oppi ole yhteneväinen. Se on eripurainen. Raamatun pitäisi selittää itse itseään, eikä ihmisten pimeitäkin puolia valoksi. Mitenkään vihjaamatta että tässä plogissa heitä olisi. Mutta on olemassa myös Musta Raamattu. Sitäkin on lupa lukea, jos joku uskoo löytävänsä totuuden sieltä.
Oikein hyvä esimerkki Raamatun ristiriitaisuudesta ja velheellisuudesta on 2 eri Jouluevankeliumia. Toinen väittää että Herodes tapatti poikalapsia ja toinen ei moista valhetta esitä. Joten jompikumpi on valhetta. Herodes on tunnettu historian henkilö, josta tiedetään paljonkin. Hän ei koskaan tapattanut ainoatakaan poikalasta. Tämä jo yksistään tekee Raamatusta valhetta. Todistaa vääjäämättä että koko kirja on yksittäisten ihmisten mielikuvituksen ja mielisairauden tuottetta. Uskovaisten ajatusmaailma ja mieli on sen verran kieroutunutta, että vaikka heitä totuudella löisi päähän, he kykenevät ohittamaan sen. Valitsevat vain ne kohdat raamatusta jotka mielyttävät ja jättävät totuuden huomiotta. Ettei oma usko horjuisi.
Mutta tokihan saa satuja uskoa.
Historia ei ole aina faktoihin perustuvaa sekään. Usein sen kirjoittavat voittajat ja kuninkaat mieleisekseen. Jos jotakin tapahtumaa ei esiinny tiedossa olevissa historiankirjoissa, se ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi tapahtunut.
" Salaliittojen pelossa hän ajoittaisten mielenhäiriöiden vallassa murhasi vaimonsa Mariammen ja useita lapsiaan." Wikpedia / Herodes. Vielä evankeliumista. Ne kaikki ovat eri näkökulmista kirjoitettuja. Luukas oli lääkäri, joka myöhemmin etsi tietoonsa ne asiat, joista hän kirjoitti.
"useita lapsiaan" Lue alkuperäinen kertomus!. Siinä Kunigas Herodes ei murhauttanut omia lapsiaan vain muiden lapsia pelossa että olisi syntynyt uusi kuningas. Siitä tässä on kysymys. Saivartelu sikseen ja tosiasioiden vääristely. Toki kertoo myös siitä, että kun näitä tarinoita on aikanaan keksitty niin jotain totuuttakin on mukaan mahtunut sideaineeksi. Eli lasten murhaamista. Vaikkakin omien jos näin oli. Toisaalta oliko lasten murha niin vähäpätöinen asia että toisessa sadussa sitä ei mainittu? Toki kristityillä ei näytä nykyäänkään olevan kovin paljon arvostusta lapsiaan kohtaan. (lestadiolaisest ja katoliset pedofiilit)
:)
Millainen Jeesuksen tarina olisi, jos nämä neljä miestä eivät olisi kirjoittaneet hänestä. Koko miestä ei olisi silloin olemassakaan. Voit edelleen niin halutessasi väittää Jeesusta taruhahmoksi valheen muodossa. Fariseukset pyrkivät vesittämään tapahtuneet tosiasiat. Mikä esti tuona aikana Herodesta pimittämästä tätä poikalasten murhaa historian kirjoista. Tai se vain unohtui. Mutta legenda elää. Vain yksin Jumala tietää totuuden. Jos sitten uskot Jumalaan.
En usko satuja enkä usko valhesiin. Uskon vain ja ainostaan totuuteen. ainahan voi uskovainen keksiä mitä selitystä ja tekosyytä vain . Usko on vain uskoa. Ei mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Mielipiteet ja totuus eivät aina kohtaa. Pontius Pilatus kysyi: "Mikä on totuus." Vieressä seisoi mies, joka väitti olevansa Tie, Totuus ja Elämä. Toiset hyväksyivät sen ja toiset eivät. Niin oli silloin ja niin on tänään. Jumalan olemassa oleminen on jo monelle liikaa. Ilman persoonaakin, joka väittää Hän olevansa.
"Yksinkertainen narsismi antaa villieläimen voimat joillekin poliitikoille, ammattipainijoille ja naispuolisille filmitähdille"
- Norman Mailer
Tutustu Kokoomuksen kirkkopoliittiseen ohjelmaan

Kommentoi 49 kommenttia