Markkinatalous on suojattava myös uskonnolta

Moraalikatoa potevan Keski- ja Etelä-Euroopan kanssa on syntynyt luottamuspula. Suomessa ei saa ajautua enää syvemmälle eurooppalaisen elämän perinteiden velvoittamaan suohon, vaan on turvattava tähän asti hyvän elämän turvanneen markkinatalouden asema.

Kansalaisten tietoisuus Euroopassa vaikuttavan sosiaalidemokratian ja konservatismin haitallisista vaikutuksista mm. euroon ja muihin taloudellisiin kysymyksiin ja sitä kautta kaikkien eurooppalaisten elämään on kehnoa, vaikka eurooppalaiset ongelmat ovat otsikoissa joka päivä. Nyky-Euroopan ihmiset kasvattanut ja heidän ongelmansa synnyttänyt kulttuuri tulisikin entistä määrätietoisemmin kyseenalaistaa.

Ihmisten keskinäinen taloudellista kasvua luova vuorovaikutus on hyvän elämän keskeinen prinsiippi. Se on tärkeämpää kuin elämän tarkoituksen miettiminen tai Jumalan tunteminen. Jotta turvataan Suomen tuleva asema myös muun Euroopan heikolta kilpailukyvyltä,  tulisi taloustieteen asemaa parantaa myös kouluopetuksessa. Sille voisi raivata tilaa esimerkiksi vähentämällä uskonnon ja pakollisen toisen kotimaisen opetusta. Taloustieto, matematiikka, luonnontieteet ja yhteiskuntaoppi ovat tärkeitä oppiaineita, jotta tulevalle kansalaiselle tulisi kyky analyyttiseen ajatteluun, joka auttaa sopeutumaan yhteiskuntaan luovasti takertumatta perinteiden tuomaan painolastiin. Pohjoismaissa protestanttinen kristinuskoon ja Raamattuun perustuva uskonnonopetus sen sijaan on resurssien tuhlausta.

Taloustiedolla on tärkeä rooli myös kansainvälisessä kanssakäymisessä. Talouksia on monenlaisia tasoltaan ja siksi myös tuloksiltaan. On hyvä tietää, miksi joissakin muissa maissa ei ole pystytty elämään samaa hyvää elämää, että voi auttaa ihmisiä tasokkaampaan elämään kaikkialla maailmassa.

Yksilöiden toiveiden ja ideoiden pohjalta parhaiten toimineet yhteiskunnat ovat usein myös menestyneimpiä ja vauraimpia maita. Naturalistinen maailmankuva auttaa uskontojen merkityksettömyyden ymmärtämisessä, jolloin uskonnollinen kokemus paljastaa todellisen luonteensa eli sen, että uskonnoissa on kysymys harhakäsityksistä. Uskontojen kukoistus perustuu ihmisten keskenkasvuisuuteen, tietämättömyyteen ja älylliseen laiskuuteen. Kriittisen ajattelun kehittyminen avaa kuitenkin mahdollisuuksia laajentaa ajatteluaan uusille alueille ja kokemuksiin, mihin uskonto usein on este. Uskonnonopetus sulkee näitä mahdollisuuksia jo lapsuudesta, joka taas heikentää mahdollisuuksia hyvään elämään ilman turhien uskomusten perinteisesti kunnioitetuissa, mutta loppujen lopuksi haitallisissa ja ahdistavissa viidakoissa.

Yhteisöä koskevissa asioissa ihmisoikeudetkaan eivät saisi uhata yksilönvapauksien toteutumista. Esimerkiksi vanhempien oikeus uskonnonvapauteen ei saisi oikeuttaa lasten sukupuolielinten silpomista, joka uhkaa seksuaalista itsensä toteuttamista ja lisääntymisterveyttä kun lapsesta tulee aikuinen. Sekulaari yhteiskunta on naturalistiseen maailmankuvaan perustuva arvovalinta. Se on kuin yksilökeskeinen mittatilaususkonto mutta uskonto se ei ole, sikäli kuin se on perusteltavissa empiirisesti.

Uskonto tulee pudottaa jalustaltaan sekä kodeissa että koulussa. Tähän satsaaminen tulee takaisin moraalisesti ja muillakin tavoin parempina kansalaisina, joka säästää esimerkiksi sosiaalikuluissa moninkertaisesti uskonnonopetukseen sijoitetun taloudellisen panostuksen. Ennakointi on aina viisaampaa kuin ongelmien hoito.